maanantai 14. elokuuta 2017

Epäonnistunut - ja tavallaan onnistunut kurssiviikonloppu

Kurssia edeltävät kotitreenit, kuvaajana Aino Huupponen
Viime perjantaina minä ja Omppu suunnistettiin Leppävirralle, missä järjestettiin viikonloppuna sennujen kouluratsastuskurssi. Kotoaan neiti nirppanokka ei toki olisi halunnut mihinkään lähteä, mutta ihan helposti se sinne kyytiin loppujen lopuksi survottiin. Lastaaminen ja kuljettaminen vaativat vielä rutkasti harjoitusta, mutta nyt ei ollut sen aika. Parin viikon päästä tapahtuvan tallipaikan vaihdoksen jälkeen lastaustreeneihin voidaan paneutua vähän pidemmällä tähtäimellä, sillä tiedossa ei ole mitään ''pakollisia'' kuljetuksia, joiden vuoksi työ pääsee keskeytymään. Tiedossa on monta tuntia lastausta, sillä Ompun lisäksi yksi toinenkin hevonen kaipaa treeniä sillä osa-alueella... Tähän palataan kuitenkin myöhemmin.


Siinä kohtaahan se kurssi meni pilalle, kun heräsin ensimmäisenä varsinaisena kurssipäivänä (eli lauantaina) kuumeeseen, kurkkukipuun ja hillittömään yskään. Eipä auttanut kuin vetää lääkettä naamatauluun ja suunnata hevosen selkään. Kurssin ensimmäinen ja minun osaltani myös viimeinen tunti sujui kohtalaisen hyvin. Yksi onnistunut ravisiirtyminen ja yksi laukannosto jäivät erityisesti mieleen. Mukaan mahtui toki muitakin hyviä hetkiä, mutta erityisesti näiden kohdalla tuli sellainen ''wau'' -fiilis. Koko tunti meni kuitenkin enemmän ja vähemmän oman olon sallimissa rajoissa.

En jäänyt paikan päälle yöksi, enkä saunonut. Tärisin kuumeessa niin kauan kunnes valmentajan tekemä kinkkukiusaus oli valmista. Pistelin ison annoksen sitä poskeeni ja poistuin paikalta kotiin nukkumaan. En kyennyt ratsastamaan seuraavana päivänä.


Kyllä minä mieleni pahoitin. Sen kerran kun minä vähät rahani johonkin tungen ja edistyn tuon hevosen kanssa kotikenttää kauemmaksi, olen itse ratsastuskyvytön. Eipä auttanut itkut markkinoilta, vaan oli etsittävä reissusta positiivisia puolia. Onneksi niitä riitti.

Omppu käyttäytyi vieraassa paikassa varsin mallikelpoisesti. Se ei stressannut, vaan oli ensimmäisestä illasta alkaen kuin kotonaan. Ratsastuksellisesti se oli saman tuntuinen kuin kotona, eikä välittänyt vaikka tunnilla oli yhtä aikaa monta muutakin hevosta. Sain kaksi ammattilaisen ratsutuskertaa ja paljon vinkkejä jatkoa ajatellen. Kurssilta lähdettiin monta kokemusta rikkaampana kotia kohti, vaikka reissu erilainen olikin kuin kuvittelin.

Ihanat Jonna ja Omppu ♥
Olen edelleen kipeä ja tuntuu, että vain pahemmaksi menee. Kaikesta huolimatta kävin tänään tekemässä lyhyet hölkät meille syyskuussa muuttavan ponin kanssa. Siitä ja muistakin muuttomietteistä lisää myöhemmin. Nyt yritän jotenkin saada itseni tervehtymään, sillä koulukin alkaa tällä viikolla.



keskiviikko 9. elokuuta 2017

Onko sinulla meille juuri täydellinen hevosystävä?


Olisiko sinulla hevonen vailla hyvää ja huolehtivaa kotia?

Meidän perheessä olisi rakkautta toisellekin hevoselle. Nyt etsitään ylläpitoon hevosta, jolla voi harrastaa turvallisesti ja joka ei syöksy ilmaan tai harrasta muitakaan typeryyksiä. Hevonen tulisi aikuisen harrastuskäyttöön ja kahden pienen 4-vuotiaan tytön pienimuotoiseen ratsastuksen opetteluun. Hevosen ei tarvitse kummempia osata, kunhan on turvallinen ja kiltti. Voin opettaa itse lisää sen minkä tarvitsee ja jos omistaja haluaa, että hevosta koulutellaan samalla eteenpäin. Myös vanhempi hevonen käy, eikä sen tarvitse kestää kun tavallisen harrastekäytön sileällä ja maastossa. 

Hevoselle tarjotaan monipuolista liikuntaa hevosen iän- ja terveydentilan huomioon ottaen, mahdollisesti lisäkoulutusta, osaavaa hoitoa ja terveydentilan tarkkailua. 

Kysy lisää ja tarjoa omaasi malava.laura@gmail.com tai 0445711300

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kenen sipuli kuoriutuu ensimmäisenä?

Turhauttaa. Muutto ei ole vieläkään valmis (onko se mikään ihme?), en ehdi kiireessä edes pysähtyä syömään kunnolla ja Omppukin on ihan heitteillä. Tulevalla viikolla minulla on neljä iltavuoroa, joiden lisäksi kahtena päivänä täytyy käydä muissakin töissä. Tehtävät tarvitsevat tekijäänsä, mutta en tiedä mistä voisin enää elämääni kiristää. Yöunet ovat jätetty minimiin ja kiireisimpinä päivinä syönkin ainoastaan automatkoilla. Luojan kiitos ensi viikon jälkeen helpottaa tai jos ei, niin minä lyön hanskat tiskiin ja lepään silti. 

Kaikki tämän postauksen kuvat © Iina Makkonen
Odotan syksyä, arkea ja rutiinia. Kesällä kaikki on paljon vaikeampaa. En ole kovin hyvä aikatauluttaja, sillä en laske itselleni pakollisia ruoka- tai lepotaukoja. Pian huomaan olevani nälkäisenä ja uupuneena myöhässä sovituista menoista. Inhoan myöhästeleviä ihmisiä, enkä halua sallia sitä itsellenikään. 

Syksystä tulee helppo. Tarkemmin ajateltuna ei helppo, mutta selkeä. Päivät tulevat noudattamaan samaa tuttua kaavaa, joka sisältää koulua, töitä, ratsastusta, hevosten hoitoa ja tavallista perhe-elämää. Koulunkäynti antaa arjelle mukavat raamit, joiden ympärille muun elämän voi rakentaa. Monet ovat innoissaan kesälomasta, mutta minä rakastan enemmän arkea. 


Postauksen kuvat on kuvattu 19.7 olleesta kouluvalmennuksesta. Sen jälkeen olen käynyt Ompulla kerran kevyellä maastolenkillä ja kerran laukannut löysin ohjin kenttää ympäri väsyttääkseni ratsuni lapsien talutusratsastusta varten. Muuten Omppu on saanut joutunut vain lomailemaan. Eilen loma kuitenkin taisi kostautua, sillä Omppu oli hillunut tarhassa niin rajusti, ettei kengätkään kestäneet vauhdissa mukana. Tuleviin päiviin mahtuu siis irtokengän laittoa, kevyen liikunnan kautta paluu lomalta takaisin arkeen ja torstaina olisi luvassa kouluvalmennus. 


Näistä kuvista ja edellisestä valmennuksesta on jo nyt niin pitkä aika, etten taida kirjoittaa siitä enää mitenkään tarkasti. Sen verran voin kuitenkin muistella, että valmennus sujui erittäin hyvin. Taisin vihdoin löytää meille juuri sen oikean valmentajan, joka onnistui heti alusta asti löytämään juuri meidän ongelmiin sopivat työkalut. 

Onnistuneen valmennuksen salaisuutena oli sopivasti haastavat, mutta kuitenkin hevosen koulutustasoon sopivat tehtävät, istuntaa parantavat mielikuvaharjoitukset ja tarpeeksi pehmeä, mutta kuitenkin toimiva tyyli vaikuttaa hevoseen. Odotan innolla seuraavia valmennuksia. 


Valmennustakin enemmän odotan iltapalaa ja sänkyä, minne saan aivan pian kaatua. Siispä tuumasta toimeen, ruokaa naamariin ja kohti unimaailman seikkailuja. Toivo siitä, että viikon päästä pahin kiire hellittää saa minut hyvälle tuulelle samaan aikaan, kun pelkään tulevaa viikkoa. Pitäkää mulle peukkuja, niin minä pidän teille. Tsemppiä kaikille tulevaan viikkooon :)