sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kahdet hypyt

Kaikki postauksen kuvat ja videot © Iina Makkonen
Tiistaina Omppu herätettiin estetreeneille klo 20:00. Se makasi pitkin pituuttaan karsinassa ja kun pyysin sitä nousemaan, se vain tuijotti minua epäuskoisen näköisenä. Huvittunein mielin varustin Ompun ja pienen suostuttelun jälkeen sain väsyneen ratsuni raahattua maneesiin.




Iina alkuverrytteli Ompun käynnissä ja ravissa. Kun hyppäsin itse selkään, pääsin ohjaamaan sen suoraan pienelle jumppasarjalle. Omppu oli kaiken kaikkiaan varsin kyllästynyt ja väsynyt. Otin erittäin maltillisen määrän hyppyjä ja Omppu suoritti kaiken rehellisesti, vaikkakin puomeja hipoen. Yksikään puomi ei kuitenkaan pudonnut.


Jumppasarjan jälkeen tein vielä muutaman laukanvaihdon pienellä pystyllä. Vetelällä hevosella lähestymiset ovat vaikeita, mutta suoriuduin tehtävästä kelvollisesti. Lopuksi irroitin otteeni ohjaksista ja annoin hevosen loppuverrytellä sitä vauhtia ja juuri siinä asennossa kuin se itse halusi.



Seuraavat hypyt otettiin jo perjantaina pienten ratatreenien merkeissä ulkokentällä. Omppu muuttaa tiistaina tallille missä ei ole kamalasti estekalustoa, joten halusin tehdä vielä yhdet ratatreenit kun hyvien hyppymahdollisuuksien äärellä ollaan.



Tällä kertaa minulla oli allani erittäin skarppi ja hyvin hyppäävä nuorukainen. Ratsastettavuus jäi kohtalaisen tasolle. Keskiviikkoinen hampaiden raspaus taisi vielä vähän kaihertaa suussa ja kunnollista ohjastuntumaa en kokenut treenin missään vaihessa. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä hyppääminen sujui kuin rasvattu. Siis ensimmäisen kymmenen hypyn ajan.



Omppu väsyy erittäin helposti varsinkin hypätessä. Sillä on hypätty aika vähän, mutta veikkaan suuremman syyn löytyvän ylipainosta. Seuraava projekti tämän hevosen kanssa on tallin vaihdon myötä maastoilla paljon ja sitä kautta kasvattaa kuntoa, sekä saada ylimääräiset kilot karistettua vaikkapa niille maastolenkeille.


Omppu suoritti pari pientä +/- 70cm rataa kiltisti, vaikkakin jo vetelästi. Hevosen väsyessä hyppy muuttuu laakeaksi ja ennen kaikkea lähestyminen on vaikeaa. Omppu ei enää reagoi tarpeeksi nopeasti eteen ja jarruttaessa laukka sammuu. Saatiin kuitenkin ihan ok suoritukset ja treenit voitiin päättää ristiriitaisin mielin.

Minä näen Ompussa kaikesta huolimatta erittäin paljon potentiaalia. Yritän rakentaa tätä projektia mahdollisimman rauhassa, etten tukahduta sitä kaikkea piilossa olevaa lahjakkuutta. Kovin moni ei oikein usko tähän hevoseen, mutta minulla on ihan erilainen tunne. Saa nähdä parin vuoden päästä, kuka onkaan oikeassa. Jos siis sinne asti ikinä päästään ilman suurempia haavereita.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Ratsastusta ilta-auringossa

© Iina Makkonen
Ajattelin olevani heti kahdeksan jälkeen ratsailla. Uuden satulan kanssa painiessa kului ajateltua enemmän. Musta kaari oli liian kapea ja ajattelin kokea onneani sinisellä, joka osoittautui myös hieman kapeaksi. Onneksi sain satulan ostaessani vielä yhden sinistäkin leveämmän, eli punaisen kaaren, jonka kanssa satulan pitäisi kaiken järjen mukaan sopia. Painosanalla pitäisi, sillä eipä sitä niin helposti enää laitettukaan paikoilleen. Olin onnistunut sinistä kaarta asentaessani nylppäämään yhden ruuveista niin, etten saanut sitä enää auki. Koin satulan kuitenkin sen verran käypäiseksi, että sillä kehtaa yhden lyhyen iltahölkän suorittaa.

Omppu on kyllä siitä erikoinen hevonen, että se liikkuu aina ihan samalla tavalla, vaikka satula olisi asetettu sen selkään väärinpäin. Tämä on toisaalta hyvä juttu, sillä jotkut hevoset saavat pienimmästäkin puristavasta tunteesta jumalattoman kohtauksen. Kaikista herkimmät hevoset saattavat traumatisoitua pitkiksi ajoiksi, vaikka sopiva satula löytyisikin. Omppu ei ole koskaan kiukutellut yhdellekään satulalle vaikka uskokaa tai älkää, sen selässä on vaikka millaista lättyä ollut. Minun omatunto ei kuitenkaan kestä käyttää epäsopivaa satulaa, vaikka hevonen ei siihen reagoisikaan.


Uuden penkin valinta ei kuitenkaan johtunut ensisijaisesti vanhan epäsopivuudesta. Eipä se vanha satulakaan täydellinen ollut -etuosan muotoilu ei ollut ihan kuin piirretty tälle hevoselle ja siinä oli aavistuksen liian jyrkät toppauskulmat varsin leveälle virolaiselle selälle. Suurin syy satulan vaihtoon oli se, että minun omat rakkaat kannikkani eivät tykänneet siitä. Kyseessä oli siis Kieffer Donau estepenkki, joka oli aika kova istua. Se on erittäin hyvä hyppysatula, mutta tälläiseen tätiköröttelyyn estesatula ei ole se paras vaihtoehto.

Kiefferin tilalle tuli Kent & Masters S-Series High Wither Compact GP yleissatula. Odotin satulalta kieltämättä aika paljon (onhan sillä noin helvetin pitkä ja hieno nimikin). Onnekseni satula ylitti odotukseni moninkertaisesti. Kerrankin löysin satulan, joka sopii hyvin sekä hevoselle, että minulle kuin nenä päähän. Kunhan satulaan saadaan oikean levyinen kaari, voidaan me alkaa Ompun kanssa nauttia kesästä täysillä.


Otin raipan käteen, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan treeniohjelmassa oli luvassa pohkeenväistöjä. Väistöt jäivät sille tielleen kun keskityin nauttimaan ilta-auringosta, sekä ratsuni tarjoamasta tasaisen keinuvasta kyydistä. Satulakin tuntui kuin nojatuolilta, joten totiset väistöharjoitukset saivat väistyä rennon iltaratsastuksen tieltä.

Iina nappasi pyynnöstäni hieman videopätkää laukasta. Tarkastelen Ompun laukan kehitystä enemmän kuin minkään muun hevosen kanssa aiemmin. Suurin syy on tietenkin se se, että kyseessä on puoliksi ravisukuinen hevonen. Minun silmiini laukassa ei ole kuitenkaan mitään muuta vikaa kuin voimattomuus. Voimaa tulee vain ja ainoastaan ajan kanssa, mutta minun silmiini tämä on ihan riittävä koulutusvaihe 4-vuotiaalle.


Omppu toimi tänään poikkeuksellisen helpon tuntuisesti, joten päätettiin treenit meidän osalta heti 15-20 minuutin humputtelun jälkeen. Ompun urakka ei loppunut kylläkään siihen, sillä sen tehtävänä oli tarjota myös Iinalle turvalliset kyyditykset. 


Iinalla on hurjan pitkä ratsastustauko takanaan, eikä kokemusta isoista hevosista ymmärtämäni mukaan juuri olekaan. Iina on käväissyt Ompun selässä kerran aikaisemmin loppukäyntien merkeissä, mutta tänään oli luvassa vähän totisempaa ratsastusta kun kyseessä olivat ratsukon ensimmäiset yhteiset ravit. Molemmat ansaitsivat täydet 10 pistettä ja papukaijamerkit. Iina toteutti minun ohjeitani tunnollisesti ja Omppu kyyditsi hienosti ruosteessa olevaa ratsastajaa. Tarkoitus olisi, että Iina saa kuvausreissujen ohella opetella ratsastamaan vähän enemmänkin, sillä Omppu on osoittautunut varsin turvalliseksi opetushevoseksi. 


On kyllä suorastaan ihme kuinka kiltti Omppu nykyään onkaan. Se on arimpia hevosia, mitä minulla on koskaan ollut ja varsinkin alkuaikoina sen pelko ratsastajaa kohtaan oli yllättävän voimakasta. Nyt tilanne on kuitenkin se, ettei se hätäänny ratsastajan tekemistä ylimääräisistä liikkeistä, eikä se edes jännity vaikka kuskilla olisikin ajo-ojeet vähän hukassa. Sen sijaan se tarjoaa parasta osaamistaan aina kaikille. Uskon, että isosta koostaan huolimatta se tulee olemaan turvallinen ratsu myös Ninnille muutaman vuoden päästä. 

Ompulla on tulevaisuutta minun omistuksessani, mikä siinä riittää laatua minun käyttööni pidemmällä tähtäimellä tai se osoittautuu Ninnille tarpeeksi turvalliseksi. Tällä hetkellä molempia tavoitteita ajatellen tilanne näyttää erittäin lupaavalta. 


Mites teidän kesä on hevosten kanssa sujunut? 

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ompun ensimmäinen esterata



Olin sopinut, että Miila tulee uudelleen viikolla ratsastamaan ponia ja samalla Omppua. No nyt kun poni myytiin, jäljelle jäi ainoastaan Omppu ja tietenkin Miila sai tulla ratsastamaan sillä. Minä olen edelleen ihan järkyttävässä flunssassa, joten ratsastusapu on enemmän kuin tarpeen. Ompulla ja Miilalla sujuu treenit kyllä niin kivasti, että vaikka minun flunssa tästä pian tokenisikin, niin ratsastukset saavat jatkua mikäli Miila itse niin haluaa.

Suunniteltu kouluratsastus vaihtui esteisiin. Olin ajatellut hyppääväni perjantaina, mutta kilpailujen vuoksi esteitä ei voi enää silloin hypätä vaan kisaradan on annettava olla koskematon iltakilpailuihin saakka. Hyppypäivä oli pidettävä tänään, eikä Miilakaan vastustanut ehdotustani hyppäämisestä.

Auton mittari näytti +25 lämpöastetta, mutta auringossa hellettä riitti varmasti tuotakin enemmän. Koska Omppu ei ole luonnostaan mikään pikakiituri, pidettiin verryttely lyhyenä ja aloitettiin melko pian hyppäämään pieniä tehtäviä.

Omppu suoritti tehtäviään tasaisen varmasti, mutta ennen esteiden nostamista hain Miilalle raipan maneesista. Päätin muutama viikko sitten, että raippaa tälle hevoselle ei tulla enää näyttämään, mutta tässä tapauksessa sallin lipsahduksen periaatteistani. Pienet napautukset kaulalle eivät olleet kovinkaan merkittäviä, mutta hevonen piristyi kummasti joko siitä raipasta tai sitten nousevista esteitä.

Ratsuni (tai tässä tapauksessa kylläkin Miilan ratsu), hyppää paremmin mitä isompi este on edessä. Edelleenkään esteet eivät isoja ole, olisiko päivän korkein okseri ollut 80-90cm, joka hypättiin kaksi kertaa. Muuten esteet pysyttelivät 50-70cm kokoluokassa.

Omppu työskenteli rehdisti neljän askeleen porttilinjalla, jonka jälkeen päätettiin hypätä pientä rataa. Ennen radalle lähtemistä Miila otti muutaman lähestymisen laukassa pienelle pystylle ja laineelle. Ompulla on hyvä taipumus passailla omia askeliaan ihan itsekin monessa tilanteessa. Yhtään kosketusta puomiin ei tänään tullut, eikä kieltoa. Laukatkin olivat esteen jälkeen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta aina oikein. Tähän ratsastaja kommentoi, että hevonen huolehtii niistä aivan itse. Videot ovat vähän epäloogisessa järjestyksessä, sillä rata hypättiin viimeisenä eikä ensimmäisenä niin kuin se videossa näkyy.


Kaiken kaikkiaan pidin näkemästäni tänään. Minulla on käsissäni mukava aihio, josta voi oikealla treenillä tulla ihan hyväkin. Laukkaan tarvitaan rutkasti voimaa lisää, mutta sitä tulee kunnon ja iän karttuessa. 

Miltä näyttää?