sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Ei se sitten kuollutkaan

Voi minun ihana pömppis ♥
© Tiia Jordan
Tänään minä ja Omppu vietämme juhlapäivää, nimittäin ensimmäistä vuosipäiväämme. Vuosipäivä on minulle tämän hevosen kohdalla erityisen merkittävä. Ensinnäkin olen vilpittömän iloinen siitä, että se on edelleen hengissä, terve ja kaikin puolin hyvässä kunnossa. Toinen suuri ilon aihe on se, että olen saanut oppia juuri tältä hevoselta erittäin paljon. Omppu on monessakin suhteessa aika erikoinen veijari ja opettanut minulle paljon lisää kärsivällisyyttä ja hevosen lukutaitoa.

© Aino Huupponen
Ompun kohdalla päätin, että jos tämä kuolee tai vammautuu jotenkin niin minun hevosharrastus saa olla sitten siinä. Kuoleehan se tietenkin joskus ja varmaan vammautuukin, mutta ajattelin että jos nyt vaikka edes vuoden tai pari kestäisi hengissä.

Paukut alkoivat olla oikeasti ihan loppu. Ihan liian moni minulla ollut hevonen oli joutunut telakalle, kuollut tai jouduttu muuten vain lopettamaan. Kaikkien hevosten vammat olivat vieläpä sellaisia, ettei niiden voitu todeta olleen missään syy-yhteydessä minun toimintaani. Tarhassa sattuneita murtumia oli kahdella hevosella, yksi kuoli ähkyyn ja yhdeltä löytyi vakavat röntgenmuutokset, jotka tulivat esille siinä vaiheessa kun silloin tällöin sunnuntaisin liikkunut tätiratsu siirtyi normaaliin treeniin. Yhdellä oli joku mystinen selkävaiva, mitä ei millään klinikalla löydetty.

Olen hoitanut aina kaikki hevoseni niin hyvin kuin olen osannut. Olen tehnyt kaikkeni, jotta niiden olisi hyvä olla. Ompun sairastuessa ähkyyn toukokuussa olin varma, että nyt se on taas menoa. Olin aivan varma, että pian itken taas lohduttomasti menetettyä ystävää.

© Emmi Kinnunen
Luojan kiitos siitä kaikesta selvittiin. Vielä tänäkin päivänä kaikki on hyvin ja olen alkanut taas uskoa siihen, että kyllä elämä kantaa ja ehkä Omppu ei heti kuolekaan. Kukaan ei voi tietää milloin kenenkin aika on ja yllätyksiä voi tulla vastaan vaikka heti huomenna. Silti olen onnellinen, että juuri tänään kaikki on hyvin.

Itsevarmuuttani lisää myös se, että hoidan hevoset nyt täysin itse. Rumppaan tallilla monta kertaa päivässä huolehtimassa, että kaikki on hyvin ja yritän tehdä niille niin hyvän elämän kuin ikinä osaan. Tiedän tarkalleen mitä niille milloinkin kuuluu ja voin huomioida kaikki pienimmätkin muutokset hevosissa kun tarkkailen niitä niin paljon. Käyn tallilla neljä kertaa päivässä ja aikaa hevosiin menee 3-8 tuntia päivässä riippuen onko hevosilla vapaapäivä vai mitä niiden ohjelmassa on.

© Iina Makkonen
Tänään vuosipäivän kunniaksi Omppu sai vapaapäivän ja ihan sikana omenoita ♥ Rapsuttelin sitä pitkät pätkät tarhassa ja mietin miten onnellinen olen sen olemassaolosta joka päivä. Ikinä ei ärsytä herätä aamutalliin kun vastassa on mitä lempein hörinä. Eikä koskaan ärsytä myöskään lähteä illalla sohvalta viemään hevosille vielä viimeisiä iltaheiniä. Hevosista tulee elämääni todella paljon työtä, enkä voi niiden vuoksi enää lähteä reissuun eikä aikaa jää millekään muulle harrastukselle tai edes kunnolla ystävien näkemiselle. Silti en vaihtaisi elämästäni päivääkään pois. Tämä on sitä mitä haluan tehdä ja mihin laitan kaikkeni likoon.

Hyvää vuosipäivää me ♥

© Emmi Kinnunen

perjantai 13. lokakuuta 2017

Testissä Neue Schule kuolaimet


Kirjoitan harvoin varusteista, mutta ajattelin kerrankin tehdä poikkeuksen. Googlesta minun silmiini ei nimittäin sattunut kuin kaksi postausta näistä kuolaimista ja vain toisessa niistä näitä oltiin testattu ratsain. Ajattelin, että päätykööt tämä postaus nyt myös muiden käyttökokemuksia kaipaavien lukemistoon.

Mikä näissä maksaa?


No tietenkin se, että ne on kultaa ja pakattu kuplamuoviin... Mielipiteet sikseen ja faktat pöytään. Kuolaimista kerrotaan seuraavaa; 

''Neue Schule suunnittelee ja kehittelee kuolaimet 3D tekniikalla hevosen suuhun sopiviksi, kukin kuolain sen mukaisesti mitä kuolaimelta halutaan. Kuolain vähentää painetta kitalakeen, kieleen sekä hampaisiin. Myös Salox Gold metalliseos on patentoitu kuolaimille. Tässä metalliseoksessa on paljon erikoisominaisuuksia. Se mm. saavuttaa aina ulkopuolen lämpötilan säilyttäen sen kokoajan (eli lämpiää hevosen suuhun sopivaksi sekunneissa, kun esim RST lämpiää vain 36,5 asteiseksi), stimuloi syljen eritystä täysin uudelle tavalla sekä se on huomattavasti pehmeämpää, kuin mikään muu kuolainseos. Jos hevonen esim puree kuolainta, jää näihin helpommin jälki. Idena on että kuolain antaa "periksi" jotta hampaan ei tarvitse antaa. Jälki myös "siloittuu" vaikka hevonen siihen puraiseekin, eivätkä ne yleensä ole teräviä. Monet eläinlääkärit ja hammashuoltajat Suomessakin suosittelevat kuolainsarjaa juuri näiden ominaisuuksien takia. Kuolaimet ovat FEI hyväksyttyjä.''

Minun ostokseni on siis Neue Schule Turtle Top with Flex josta pulitin suolaisen 135 euron hinnan. 


Miksi ostin?


Päädyin ostokseen puoliksi vahingossa. Vaihdoin kesällä tavallisen oliivikolmipalan Sprengerin Dynamic RS Aurigan kolmipalakuolaimiin. En kuitenkaan tuntenut tässä vaihdoksessa eroa suuntaan tai toiseen, mutta Sprengerit jäivät kuitenkin käyttöön. Nyt syksyn tullen mietin, että turhaan minä kalliita kuolaimia suitsissa seisotan jos ei niistä ole sen kummemmin hyötyä kuin tavallisistakaan kuolaimista. Sain kuolaimet kaupaksi ja kun vaihdoin takaisin tavallisiin kuolaimiin, huomasin selvän eron negatiiviseen suuntaan. Sprenger oli ilmeisesti sittenkin ollut se parempi vaihtoehto, mutta muutos oli tapahtunut ilmeisesti niin huomaamatta koulutustason noustessa, etten ollut huomannut sitä. 

Jouduin pieneen pattitilanteeseen ja päätin selata netistä erilaisia vaihtoehtoja. Olin kuullut jo aiemmin Neue Schulesta positiivisia käyttökokemuksia ja luettuani niistä enemmän jäin mainoksen uhriksi. Näitä kuolaimia saisi myös kokeiltavaksi pientä vuokraa vastaan, mutta aikaisemminkin muutos oli tapahtunut niin hiljalleen huomaamatta, etten kokenut tulevani yhtään sen viisaammaksi vaikka olisin parin päivän ajan kokeillut kuolainta. 

Ovatko ne sitten hintansa arvoiset?


Siihen en osaa vastata. Toimivat meillä paremmin kuin Sprengerit tai tavalliset kuolaimet, mutta en tiedä ovatko nämä niin erikoiset mitä jotkut väittävät. Tosin valmistaja ei ole luvannutkaan kuuta taivaalta, vaan vakaampaa suuta ja kuolaimeen helpommin luottavampaa hevosta. Sen lupauksen kuolaimet ainakin meidän kohdalla lunastivat ja huomasin selvän eron heti ensimmäisellä ratsastuskerralla. 

Ompun ongelmana on matala kitalaki ja herkkä suu. Hammasteknikko kielsi nivelkuolaimen käytön totaalisesti ja suositteli mahdollisimman vakaata kuolainta. En tiedä onko perimmäinen syy kitalaessa vai jossain muussa, mutta Ompun on ollut aina vaikeaa hyväksyä kuolainta. Toisinaan se puree siihen kiinni ja joskus ei jää yhtään tuntumalle. Pieniä pätkiä kerrallaan kaikki sujuu ok, mutta ainakaan minä en osaa pitää niin hellää ja vakaata tuntumaa mitä hevoseni tarvitsee.

Neue Schule kuolaimet ovat hyvin vakaat suussa ja Omppu selvästi piti niistä. Näiden kuolainten kanssa se ei ole nyppäissyt päätään kertaakaan kunnolla, eikä protestoinut kuolainta juuri ollenkaan. Toki normaalia tuntuman hakemista on, mutta se on varmasti meidän tapauksessa ihan kokemattomuutta ja koulutuksen puutetta. 

Ratsastuskerrat näiden kanssa mahtuvat vielä yhden käden sormiin, enkä ole kertaakaan hypännyt tai maastoillut tällä kuolaimella. Ensimmäiset fiilikset ovat kuitenkin varsin positiiviset. 

Tässä on ihan tavallinen oliivikolmipala. Suu ja koko naamataulu on erittäin jännitynyt johtuen joko kuolaimesta tai sitten jostain ihan muusta. Ehkä Neue Schulen kanssa tälläistä naamaa ei nähdä? 

Loppusanat


Mikään kuolain ei ole oikotie onneen. Mikään yksittäinen varuste, lisäravinne tai muu härpäke ei tuo hyviä hevosmies- tai ratsastustaitoja. Yksikään kuolain ei ole vakaa ja pehmeä jos käsi on epävakaa. Suun ja tuntuman levottomuus voi johtua monesta muustakin asiasta kuin kuolaimesta, joten jatkuva kuolainten vaihtokaan ei aina ole sopivin ratkaisu. 

Kuitenkin kannattaa pysyä kehityksessä mukana ja yrittää etsiä hevoselle se parhain vaihtoehto. Minun mieltäni ainakin lämmittää se, että nämä ovat suunniteltu hevosen suun anatomiaa tutkien. Kuolaimet aiheuttavat kuitenkin aina jossain määrin kipua hevoselle ja mielestäni meidän ratsastajien tehtävä on etsiä omalle hevoselle kaikista sopivin ja pehmein mahdollinen kuolain. Mitä tahansa kuolainta on käytettävä varoen ja hevosen suuta kunnioittaen. 

maanantai 9. lokakuuta 2017

Mukava ja mutainen maanantai

Kaikki postauksen kuvat © Tiia Jordan
Tänään menin aamutalliin poikkeuksellisen aikaisin, sillä Fionalle oltiin sovittu kengitys seitsemäksi. Ennakko-odotuksista huolimatta poni käyttäytyi tosi siivosti ja pääsin ihan ajoissa jatkamaan kohti sovittua tapaamista. Mukavien aamukahvien jälkeen vietin päivän koulussa opiskellen, kuinka väkivallan uhri kohdataan ja mitä kaikkea sana väkivalta pitääkään sisällään.

 Ajatuksia herättävän koulupäivän jälkeen oli ihan kiva suunnata tallille hölkkäämään heppaset ja rentoutumaan kaverin seuraan. Nykyään Etelä-Suomessa asuva kaverini Tiia oli tullut taas käymään Varkaudessa ja sain nakitettua hänet kameran taakse ja tietty myös ratsastamaan.


Ompulla oli ohjelmassa laukannoston opetteleminen käynnistä. Ajattelin, että tämän harjoitteleminen voi olla aika vaikeaa ja olin valmistautunut, että ensimmäisenä päivänä harjoittelemme laukannostoa mahdollisimman vähäisen raviaskelmäärän kautta. Otin pari ympyrää ravia molempiin suuntiin ihan rennolla meiningillä, jonka jälkeen siirsin ratsun käyntiin ja aloitin valmistelemaan laukannostoa.

Leukani loksahti tosin melkein maahan asti, kun heti ensimmäisestä yrittämästä alkaen Omppu nosti laukan käynnistä ihan niin kuin olisi aina ennenkin tehnyt niin. Koskaan aiemmin en ole tätä edes kokeillut, sillä jopa ravista nostot ovat välillä haastavia. Tein muutaman toiston molempiin suuntiin heppaa tosi paljon kehuen ja annoin asian olla. Loppuverkat lähdettiin tekemään maastoon.



Toisinaan Omppu kyllä yllättää minut totaalisesti. Olin koko loppuverryttelyjen ajan naama ihan näkkärillä kun mietin, miten ihanan yritteliäs hevoslapsi minulla onkaan. Vaikka laukannosto käynnistä vaatiikin siltä tässä koulutusvaiheessa paljon, yrittää se silti aina parhaansa. 



Ompulla olisi tällä viikolla luvassa vielä kevyttä jumppaa kentällä ja maastossa, sekä ehkä yhdet estetreenit. Katsotaan mitä kaikkea ehditään tehdä. Minulla on nimittäin tosi kiire viikko, kun jokainen päivä on jo ilman näitä hevosiakin täyteen tungettu. 



Ompun jälkeen kentälle pääsi Fiona. Sen kanssa tein samat jutut mitä Ompun, eli ravasin pari ympyrää, jonka jälkeen tein muutamat laukannostot. Fionalle tämä on helpompaa jo ihan pienen ja kompaktin kokonsa vuoksi. Tosin motivaatiota tällä ponilla ei ole nimeksikään vähän voimaa vaativiin tehtäviin, mutta ihan kiltisti se kuitenkin kaiken suorittaa vaikkakin ilme on hapan. 


Itsepäisyytensä vuoksi se ei soveltunutkaan ratsastuskouluun vaan ajautui heti muutaman kuukauden jälkeen takaisin minulle ja myyntiin. Enhän minä voi noin suloista ja monessa tilanteessa vain väärin ymmärrettyä ponilasta laittaa ison maailman tuuliin yksin kulkemaan ja se saikin nyt jäädä sitten Ompun kaveriksi ja meidän uudeksi perheenjäseneksi. Huolta on nyt sitten kahden edestä ja samoin velvotteita, mutta mitäpä näiden ihanien hevoslasten eteen ei tekisi ♥



Mites teidän muiden viikko on lähtenyt käyntiin?