torstai 15. helmikuuta 2018

Riivattu poni




Ensinnäkin haluan pahoitella sitä, että postausväli venyi taas aivan liian pitkäksi. Olen yrittänyt keräillä omia ajatuksia kokoon taas kerran hevosharrastuksen osalta ja blogiin kirjoittaminen on tuntunut vieraalta ajatukselta. En halua täyttää tätä blogia millään epätoivoisella itsesäälissä rypemisellä, joten olen pysynyt mielummin vaiti. Ehkä muutama palanen on loksahtanut taas vähäksi aikaa paikoilleen, sillä nyt kirjoittaminen tuntuu taas luontevalta ja tekstiä syntyy kuin itsestään. Täytyy siis pitää hyvästä draivista kiinni ja antaa näppäinten soida. Sain vihdoin uusia kuviakin, kun Tiia tuli Helsingistä taas meitä moikkaamaan ja kuvaamaan. Kaikista kuvista siis suuret kiitokset Tiia Jordanille!


Oma motivaatio on taas siellä ja syvällä, enkä jaksanut ratsastaa tänään kunnolla. Ompun toipuminen on ollut yhtä vuoristorataa sen kerääntyneen energian vuoksi ja se on mm. kaatunut, liukastellut, pukitellut ja mitähän vielä... Eläinlääkäri tulee tekemään kontrollikäyntiä meille kotiin maaliskuun alussa, joten sinne asti täytyy vielä jännittää. Toivottavasti kaikesta huolimatta toipuminen olisi edistynyt ja päästäisiin vähitellen normaaliin arkeen. Yhtenä päivänä Ompulla ratsastaessani se liikkui niin hienoa ja joustavaa ravia, että sain taas paljon toivoa tulevaisuuden suhteen. Toivottavasti tämä epäonnen vyyhti alkaisi jo purkaantua.


Poni sai kunnon treenien sijaan touhuta vähän muita juttuja. Aloitin juoksuttelemalla sitä kevyesti irtona joko koko kentällä, tai vain ympyrällä itseni ympäri. Fiona tulee aika kivasti luokse pyydettäessä, vaikka joskus eksyykin harhailemaan mm. syömään lunta tai tekemään jotain muuta yhtä turhaa.




Liian hyvää ollakseen totta? - No niin onkin, nimittäin jostain tuntemattomasta syystä ponin käämi saattaa palaa ihan totaalisesti. Juoksutustilanteissa se tyytyi tänään vain näyttämään ilkeää naamaa tulematta kuitenkaan kohti, mutta sen kanssa yhdessä juokseminen oli huono päätös. Muutaman kerran se näytti jo tosi julmalta, mutta ajattelin ilmeen tasoittuvan toistojen (ja herkkujen) avulla. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä yhden juoksupätkän päätteeksi poni käänti äkisti takapuolensa minua kohti ja antoi soida täydellä tuutilla.




Jälleen kerran onnistuin väistämään ja ehkä ponin tarkoituksena ei ollutkaan osua, vaan uhitella. Silti jokaisen vaaratilanteen jälkeen minun luottamus ponia ja omia taitojani kohtaan horjuu. Mietin mielessäni, koska tulee se hetki kun en enää pystykään väistämään tai koska se ei tyydy vain uhkailemaan, vaan käy kokonaan päälle.

Fiona on edistynyt hienosti, mutta silti näitä tilanteita tulee edelleen silloin tällöin. En osaa sanoa, mistä tämä käytös johtuu tai mikä sen milloinkin laukaisee, mutta aika pelottavalta se toisinaan tuntuu. En kuitenkaan halua lopettaa työskentelyä sen kanssa, vaan pikemminkin lisätä panoksia ja yrittää selvittää, mikä sitä vaivaa. Keväämmällä yritän päästä lähtemään molempien hevosten kanssa vierailemaan Kari Vepsän luona Karkkilassa, mutta katsotaan milloin reissu onnistuu.

Halutessaan poni on edelleen mitä kiltein otus, jonka kanssa kaikki onnistuu. Tänään kokeiltiin muuten ensimmäistä kertaa kaulanarulla ratsastusta ja se sujui mielestäni aika hyvin ensimmäiseksi kerraksi. Poni pysähtyi aina pyydettäessä ja suurimmaksi osaksi myös kääntyi helposti. Muutaman kerran jouduin kurottamaan sen päässä oleviin päitsiin tarkentaakseni pyyntöjä, mutta kokonaisuudessaan minulle jäi ihan hyvä fiilis.





Olen minä näiden viikkojen aikana jotain muutakin tehnyt, kun masennellut. Työharjoittelu alkaa olla loppusuoralla ja valmistuminen häämöttää. Kuukauden päästä pakenen maasta muutamaksi päiväksi opiskelukavereiden kanssa, sillä meille on varattu matka Prahaan. Hevoset pääsevät siksi ajaksi minusta eroon ja matkaavat täysihoitotallille hoidettaviksi. Viikon päästäkin tapahtuu jotain kivaa, sillä minulla alkaa loma ja kaukana asuva hyvä ystäväni Kaktu tulee pitkästä aikaa meille käymään. Suunnitteilla onkin kaikkea mukavaa sekä meille, että hepoille joista varmasti kuulette täällä blogin puolellakin jotain. Sitä ennen koitan kirjoittaa vielä tarkemman postauksen Ompun tilanteesta. Nyt minun on aika paeta saunan kautta nukkumaan, joten hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua kaikille!


torstai 25. tammikuuta 2018

Nukkuminenkin voi olla vaarallista


Tällä viikolla päivät ovat olleet varsin seesteisiä, mutta yöllä on sattunut ja tapahtunut senkin edestä. Ompulla irtokengän löytyminen karsinasta ei ole ensimmäinen kerta, vaikka juuri nyt se ärsyttikin tavallista enemmän. Kengän oli pakko irrota tietenkin juuri silloin, kun oltaisiin saatu ravata ensimmäistä kertaa sairasloman jälkeen. Ne haaveet siirtyy siis jälleen, sillä kengittäjää odotellessa ehtii vierähtää päivä jos toinenkin.

Minä puolestani sain ensimmäistä kertaa palovammoja yön aikana muutama päivä sitten. Kyllä, luit aivan oikein. Nukuin yöllä tavalliseen tapaani käsi patteria vasten, mutta juuri tuona yönä patterin lämpötila nousi tavallista suuremmaksi ja heräsin aamulla kummastelemaan yön aikana nousseita vesikelloja. Onneksi oli koulupäivä, sillä sain marssia suoraan aamulla terveydenhoitajalle. Käsi paketoitiin ja se on ollut sen jälkeen yllättävän kivuton. Paketti on pienentynyt päivä päivältä ja nyt on enää yksi hoitoa vaativa vamma ja sitä voin hoidella helposti itsekin. Sitä en edelleenkään ymmärrä, että en herännyt yön aikana. Mietin mielessäni, onko tämä merkki liiallisesta väsymyksestä. Ehkä täytyisi panostaa taas vähän enemmän itseensä ja levätä tarpeeksi.


Hepat ovat jälleen lomailleet. Osittain kannan siitä huonoa omatuntoa, mutta osittain en. Molemmat hevoset vaikuttavat tosi onnellisilta, enkä näe niiden kärsivän kevyemmästä elämästä. Fiona liikkuu edelleen muutamien päivien välein ja Omppu aina silloin kun minulla on ylimääräistä aikaa, sekä tietenkin ensi viikosta alkaen vähän enemmän kunhan saadaan kenkä jalkaan ja päästään ravaamaan.

Tällä hetkellä ratsastaminen ei edes kannata näiden kelien vuoksi, sillä kaikki paikat ovat ihan sohjon peitossa. Kenttä on tällä hetkellä sohjoinen, mutta kuitenkin täysin tasainen. Haluan antaa sen nyt jäätyä uudelleen tasaiseksi. Alkutalvesta tallilla kävi sellainen moka, että sohjokeleistä huolimatta kenttää käytettiin ja kun lopulta pakasti, oli kenttä täysin käyttökelvoton. Tällä hetkellä olen ainut ratsastava henkilö tallilla, joten saan pidettyä kentästä juuri niin hyvää huolta kun olen halunnutkin. Kentän ollessa ''levossa'', ratsastan enemmän maastossa ja touhuan jotain muuta. Melko pienillä valinnoilla saa ulkokentänkin pidettyä käyttökunnossa lähes koko talven. Tällä hetkellä meillä on mennyt niin hyvin, että kenttä on ollut liian huonossa kunnossa ratsastamiseen vain muutamia yksittäisiä päiviä koko talven aikana.


Muuta mullistavaa meidän maailmassa ei olekaan sitten tapahtunut. Minä taputtelin juuri viimeisen kouluviikon päätökseen ja seuraavaksi olisi enää viimeinen työharjoittelu, jonka jälkeen olisin sitten valmis hoitaja. Yritän etsiä jotain keikka- ja kesätöitä ja toivoa, että pääsisin syksystä alkaen ammattikorkeakouluun opiskelemaan.

Millaiset kelit teillä on? Täällä on joka paikassa vain vettä, sohjoa ja jäätä. Autolla ajaminen on vaikeaa teiden huonon kunnon vuoksi ja hevosten loimetkin kastuvat ihan läpimäriksi. Onneksi pian pakastaa ja päästään jatkamaan taas vähän parempien kelien merkeissä ☺

Hyvää viikonloppua kaikille ♥

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Talvikuvia tallilta

Kaikki kuvat © Sara Pirskanen
Pakkanen paukkuu ja tuuli vinkuu. Onneksi täällä ollaan kestetty vielä maltillisissa, hieman yli kymmenen asteen pakkasissa. Olen ollut kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen tälläiseen talveen, missä pientä pakkasta riittää ja lunta on tullut reilusti. Kenttä on ihanteellisessa ratsastuskunnossa ja lunta riittää hankitreeniinkin. Tallinomistaja huolehtii pihan ja kentän aurauksesta säännöllisesti, eli lumessa ei tarvitse tarpoa yhtään sen enempää kuin haluaa. Kaikki on puitteiden suhteen siis vallan mainiosti ja hepatkin vaikuttaa tyytyväisiltä elämäänsä. Pitkästä aikaa tuntuu taas siltä, että asiat sujuvat mukavan mutkattomasti.



Fiona on liikkunut aika vähän minun kiireiden vuoksi, mutta tilanne ei juurikaan vaikuta ponia haittaavan. Minua sen sijaan haittaa, sillä koen syyllisyyttä ponin vähäisestä liikunnan määrästä. En kuitenkaan halua ottaa sille enää toistaiseksi vuokraajaa, sillä ihmisestä riippumatta ongelmia tulee enemmän tai vähemmän jos tämän ponin elämään sotkee yhtään lisää ratsastajia. Olen juuri nyt tyytyväinen siihen, että se on kiltti hoitaa ja ratsastaa, mitä se ei todellakaan vuokraajien aikaan aina ollut. Jossain vaiheessa elämää Fionan tulee tottua myös muihinkin ihmisiin, mutta juuri nyt haluan tarjota sille vähän lomaa kaikesta ikävästä ja antaa sille vaan vähän aikaa.



Ratsastuksellisesti ponin kanssa ollaan samojen asioiden äärellä, mistä olen joskus aiemminkin kirjoittanut. Tarvitaan rutkasti lisää ryhtiä ja voimaa, sekä tietenkin herkistelyä kaikille avuilla. Ravissa Fiona liikkuu pätkittäin jo ihan kivan tuntuisesti ja yhdellä ratsastuskerralla saatiin toiseen suntaan aika hienon tuntuista laukkaakin. Fionan treenit ovat lyhyitä ja ne sisältävät paljon pieniä taukoja. Tämän (niin kuin tietenkin myös kaikkien muidenkin hevosten) kanssa treenin laatu korvaa sen määrän. Tietenkin myös kuntoa täytyy kasvattaa, mutta se kasvaa vähitellen sen mukana kun liikkuminenkin paranee ja treenit pidentyvät asteittain. Tänään käytiin vielä kentällä pyörimisen jälkeen ottamassa vähän reipasta laukkaa tallin tiellä ja voi vitsit kuinka se oli meistä molemmista hauskaa! Ihan ensimmäiseen laukkaan lähdettiin pienten pukkien saattelemana ja Fiona nelisti kovemmin kuin koskaan.


Lopuksi otettiin vielä muutamat rakennekuvat. Fiona on kyllä kaikin puolin hyvässä kunnossa juuri nyt. Ompun sairastelujen johdosta olen oppinut olemaan todella kiitollinen Fionasta ja siitä, että se on terve ja tyytyväisen oloinen. Ponin kanssa harrastaminen on niin ihanan leppoista ja mukavaa juuri nyt.


Omppu jatkaa edelleen vain kävellen vielä vajaan viikon ajan. Toisinaan se käyttäytyy tosi kivasti, mutta toisinaan tuntuu aika reaktiiviselta ja muutaman ravipätkän tai sivuloikan se on ottanutkin oma-aloitteisesti. Tällä hetkellä me kävellään suurimmaksi osaksi vain kentällä, sillä siinä se kestää parhaiten nahoissaan. Onneksi kohta päästään jo vähitellen takaisin normaalimman liikunnan pariin. Ompusta on sekä sairastelujen, että koko syksyn epäsäännöllisen liikunnan vuoksi tullut aika ruman näköinen. Sille on kasvanut jälleen kerran heinämaha ja takaosan lihakset ovat surkastuneet. Onneksi kaikki korjaantuu varmasti kevään mittaan kunhan päästään taas treenailemaan.





Mikäli teillä lukijoilla on mielessä joitakin postaustoiveita, niin jättäkää kommenttia. Harrastaminen on tällä hetkellä varmasti teidän ulkopuolisten silmiin niin tylsää ja yksitoikkoista, etten viitsi kirjoittaa joka viikko samanlaista postausta. Aikaa ja intoa kirjoittamiselle löytyisi kyllä iltaisin, joten ehdotelkaa ihmeessä jotain teitä kiinnostavia aiheita. Postaustoiveita odotellessa me pukeudutaan lämpiästi ja nautitaan toistemme seurasta ja kivasta harrastamisesta!